Ihmiset 

Kovassakin pakkasessa voi nukkua: "Pitkälle varustelukysymys" – Pietarsaarelaiset Camilla Sandström ja Jesper Holmstedt jakavat yhteisen ulkoilmaelämän työnä ja elämäntapana - Katso jutusta talvisia retkikuvia lähiseudulta, Pieskehauresta ja Kungsledeniltä

Kuukausi tiettömän tien päässä puhdistaa päänupin kaikesta turhasta. Ja kun pitää palata sivilisaatioon on mieli kahden vaiheilla: käytännöllinen puoli haluaisi takaisin kaupunkiasumisen arkeen, sydän jäisi tunturin turvaisaan syliin.

Revontulien, tuhansien tähtien alla, niin myrskyssä kuin täydellisessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään, kokee pietarsaarelainen erämaanörttiCamilla Sandström elävänsä - jokaisella solullaan.

Sandström, 43, puhuu elämäntavasta, jonka hän jakaa yhdessä avopuoliso Jesper Holmstedtin, 33, ja husky-koirien Viljan ja Laavan kanssa. Yhteisiin kuvioihin kuuluu niin ikään outdoor-elämään - retkeilyyn, ulkoiluun ja extreme-lajeihin - keskittynyt yritys NatVenture, jolle pyörähti eteen seitsemäs toimintavuosi.

"Olemme hyväksyneet, ettei meidän elämässä ole omia lapsia. Elämä tarjoaa meille nyt toisenlaista merkitystä".

– Voimme panostaa tähän elämäntapaan täysillä. Meillä ei ole omia lapsia emmekä voi niitä saadakaan.

Camilla Sandström kertoo, että hänelle tehtiin kohdunpoisto terveydellisistä syistä äskettäin. Olo on vielä vähän haikea lopullisen menetyksen edessä.

– Olen jo kauan henkisesti ollut varautunut elämään lapsettomana. Taustalla on vuosien prosessointi. Olemme hyväksyneet, ettei meidän elämässä ole omia lapsia. Elämä tarjoaa meille nyt toisenlaista merkitystä.

Toisenlainen merkitys pariskunnalle avautuu vaeltamisen ja retkeilyn kautta. Seuraavaksi tiettömän tien päähän kutsuu Kilpisjärven erämaa Ruotsin puolella, missä Pältsa-tupa odottaa tupavartijoita.

Aiemmin Camilla Sandström ja Jesper Holmstedt ovat viihtyneet tupavartijoina niin ikään Ruotsin Pieskehauressa ja Kungsledenillä.

Pidempikin pesti voidaan ottaa vastaan kun omien opastettujen retkien ja vaelluksien kysyntä on vähäistä seudulla talvisin.

– Olemme kumpikin tehneet sijaisuuksia entisissä työpaikoissa. Itse olen pitkään ollut leipomossa töissä. Minulla on myös lastentarhaopettajan ja merkonomin koulutus. Niihin voi ehkä tarttua, jos tämä ala ei elätäkään, kuuluvat suunnitelmat.

Erämaamökissä vaellusreitin varrella elellään luonnollisesti ilman sähköä, juoksevaa vettä ja verkkoa.

– Mutta on revontulia, puhdasta purovettä ja ympärillä karu luonto eläimineen, jotka voi joskus aistia, vaikkei niitä näekään. Erämaa on huikea kokemus. Kunnon talvimyrsky on siellä siisti juttu niin kuin aurinkoinen kevätpäivä on mahtava, Camilla Sandström ylistää.

Retkeilytoiminnan alussa suunniteltiin kalenteriin talvikuukausiksi hiihtoretkiä ja retkiluistelua. Eivät ole retkiluistimet käytössä juuri kuluneet.

– Ulkoaktiviteettien suunnittelu on vaikeaa vaihtelevan sään vuoksi. Loska ja liukkaus eivät houkuttele ulos ketään. Kiipeilykursseja voimme sentään vetää sisähallissa talvellakin.

Retkeilykausi käynnistyy toukokuussa. On melontaa ja vaelluksia, joille työporukat, koululaiset ja yksityiset ryhmät suuntaavat joukolla.

Seniorivaellukset ovat suosittuja. Osallistujia löytyy myös yön yli -retkille milloin mihinkin kansallispuistoon.

– Tänä vuonna ohjelmassa on Raippaluoto ja yksi vaellusretki tehdään Lauhavuorelle, kertoilee Camilla Sandström.

Taivalta taitetaan yleensä 12-14 henkilön ryhmässä.

– Vaelluksessa osallistujilla tulee olla omat varusteet, mutta melontaretkelle me tuomme kanootit, liivit ja melat.

Keskikesällä on retkiopastuksien osalta tyyntä myrskyn edellä; syyskuussa pyörähtää retkeilyralli taas täysillä käyntiin ja menoa riittää marraskuun alkupuolelle asti.

Viime syksynä suunnattiin Kilpisjärvelle. Taipaleen yhtenä kohokohtana oli visiitti kolmen valtakunnan rajapyykillä.

Ulkona yöpymistä Camilla Sandström pitää varustelukysymyksenä.

– Kovassakin pakkasessa voi nukkua, kunhan päässä on pipo, päällä aluskerrasto, jaloissa villasukat ja alla kunnon makuualusta ja makuupussi, jossa tarkenee. Itse käytän lisänä silkkilakanaa, joka lämmittää kylmässä, hän vinkkaa.

Makuualustaksi riittää usein tavallinen solumuovialusta, joita halutessaan voi laittaa alle kaksin kappalein. Sandström pohtii, että solumuovi eristää hyvin, mutta jäykkänä materiaalina ei ole niin mukava. Toinen vaihtoehto on tarkoitukseen soveltuva ilmatäytteinen alusta. Huomiota kannattaa kiittää r-arvoon eli eristävyydestä kertovaan lukuun, jonka tulee olla yli 5. Solumuovialustaa voi käyttää myös ilmapatjan alla suojana.

Makuupussia vähäkään haastavimpiin oloihin valitessa kannattaa vilkaista merkintöjä.

– Laadukkaimmissa makuupusseissa on annettu lämpötilat. Esimerkiksi merkintä T comfort -2 tarkoittaa, että nainen voisi nukkua siinä miinus kahden pakkasessa vähissä vaatteissa mukavasti. Merkintä T limit - 8 tarkoittaa vastaavasti, että mies voisi nukkua kyseisessä makuupussissa miinus kahdeksan lämpötilassa vähissä vaatteissa mukavasti.

Parivaljakolla itsellään on käytettävissä makuupusseja sekä synteettisellä kuitutäytteellä että untuvatäytteellä.

– Synteettisestä materiaalista valmistettu makuupussi on isompi ja painavampi ja kestää hieman kosteutta. Untuvatäytteinen on kevyt, vähemmän tilaa vievä, kalliimpi, eikä kestä kosteutta. Tilaa ja painoa säästävä makuupussi on kuitenkin etu pidemmillä hiihtoretkillä kun on muutakin kannettavaa keittovälineistä ruokaan.

Painoa rinkalle kertyy kesällä maksimissaan 15 kiloa.

– Se, mitä otetaan mukaan on tarkkaan harkittua. Olemme olleet niin paljon ulkona, että tiedämme millä pärjää pidemmänkin ajan. Mitään ei kuljeteta mukana "varmuuden vuoksi".

Esimerkiksi kaikkea juotavaa ei välttämättä tarvitse kantaa mukana, riippuu missä ja milloin liikkuu.

– Talvisin voi sulattaa lunta. Tunturilla voi juoda vettä joesta ja purosta. Muutoin vettä voi keittää, lisäksi on saatavilla puhdistusmenetelmiä ja suodattimia.

Karhuja, susia tai muitakaan petoeläimiä ei vaeltajien tielle ole vielä osunut.

– Kerran nähtiin susi todella kaukaa. Todennäköisyys voittaa lotossa on suurempi kuin nähdä karhu luonnossa, Camilla Sandström vakuuttaa.

Tietojaan ja taitojaan on kumpikin kartuttanut paitsi suorittamalla alan ammattitutkinto pätevyysalueena erämaa- ja luonto-opastus myös lukuisilla vaelluksilla pitkin Espanjaa, Ranskaa, Norjaa, Ruotsia – ja Fäbodaa.

Monien retkien joukossa ovat helminä mm. lähes 800 kilometrin pituinen reitti Camino de Santiago Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan. St Olavsleden, noin 580 kilometriä, Sundsvallista Trondheimiin, taitettiin puolestaan polkupyörillä.

Camilla Sandström pohtii miten tuhannet tunnit taipaleella rinkka selässä ja ylipäätään kutsumus luonnon helmaan ovat jalostaneet omia elämänarvoja.

– Tämän vuoden haasteena on olla shoppailematta vaatteita ja esineitä, siksi etten tarvitse mitään ja samalla säästyy rahaa ja ympäristöä.