keskiviikko 6.7.2022 | 05:06
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

"Kun liki 30 vuotta on tuostakin illasta jo aikaa, muistelo pelkästään naurattaa" – Yli 30 viestiä paikan päällä seurannut Keskipohjanmaan urheilutoimittaja Juha Savela kertoo, mikä maakuntaviesti on jäänyt parhaiten mieleen

Juha Savela
Ti 8.2.2022 klo 17:00 | päivitetty ti 19:48

Se oli jossain Kannuksen ja Sievin välillä loppiaisena ennen koronaa, kun keskustelu autossa matkakumppaneiden kesken kääntyi tolalle, jossa ruvettiin laskemaan, kuinka monessa maakuntaviestissä oli oltu paikalla. Tarkoitus oli kartoittaa, kuinka mones live-viesti oli Nivalassa 2020 odottamassa. Allekirjoittanut pääsi lukemaan 30 eli juhlaviestistä olisi ollut kyse.

Sillä luvulla pääsi kyseisessä autokunnassa hopeasijalle.

Ykkönen oli emeritus urheilutoimittaja Risto Lintilä, jonka lopullisesta luvusta ei Rikelle ominaisesti – sori siitä – äkkipäätään laskien selkoa saanut. Enemmän niitä kuitenkin oli kuin 30, eikä sitä arviota ole syytä epäillä. Autokunnan muut jäsenet (päätoimittaja T. Ojutkangas ja valokuvaaja C-O. Slotte) eivät päässeet lähellekään.

Tosin vääräksi osoittautui allekirjoittaneenkin äkkipääarvio. Kotona tehdyn tarkistuslaskennan mukaan Nivalan viesti oli henkilökohtaiselta järjestysnumeroltaan 31. Todellisten maakuntaviestiveteraanien joukossa sillä ei vielä korkealle ylletä, mutta aika topissa aletaan jo olla esimerkiksi tämän firman maakuntaviestiosallistumisrankingissa. Karmean pitkä sana, mutta annas olla, kun maakuntien tilalle sote-uudistuksen toteuttamisvaiheessa pukataan hyvinvointialue.

Saapa nähä hiihdetäänkö Kaustisella 2023 Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueviesti...

Jospa johdannon jälkeen pääsisi asiaankin. Armon vuonna 2022 Sievissä pitäisi olla vuorossa 70. Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti. Koronan kokoinen muuttuja lykkäsi Sievin viestin vuodella ja johti lopulta myös tuplatasalukemiin. Eli 70 vuotta sitten hiihdettiin ensimmäinen nykymuotoinen viesti, joka järjestetään nyt 70:nnen kerran. Siitäpä siis teema myös viestiliitteelle, joka julkaistaan keskiviikkona.

Mennään menneitä muistellen, kaikkien aikojen viestit -teemalla.

Muisteltavaa maakuntaviestivuosilta monille riittää, varsinkin meille varttuneimmille janttereille, joiden elämä juoksee jo periaatteella "päivät kuluu hitaasti – vuodet nopeasti". Mieleenpainuvia maakuntaviestimuistoja on kerätty keskipohjalaisilta, joita viesti on vuosien mittaan liikuttanut. Suksilla tai ilman.

Maakuntaviestistä on onnistuttu rakentamaan ihmeittäinkin hyvin aikaa kestänyt brändi. Vaikea sanoa, mikä oli Kannuksen 1952 maakuntaviestiä puuhanneiden tulevaisuuden visio. Visiota ei varmasti ollut – tilalla oli joku selkosuomen sana – mutta maakunnan urheiluväkeä yhdistävää tekijää sillä todennäköisesti haettiin. Siinä myös onnistuttiin, vaikka 1970–80-luvun huippuvuosien lukemiin ei enää missään mitassa päästä.

Kun mieleenpainuvia viestejä on tullut muilta tingottua, on paikallaan avata latua myös omilla muistoilla. Molempia lukijoitani kehotan nyt malttiin, sillä mieleenpainuvimman jätän viimeiseksi. Tietysti jos nykymenolle ominaisesti kärsivällisyys ei riitä, voi pompata suoraan jutun loppuun – ja verkossa vaan rullaa juttua alaspäin.

Työtehtävissä suurin osa viesteistä on tullut käytyä läpi. Yhtäjaksoisesti on oltu paikalla Vetelistä 1997 lähtien. Sitä ennen 1990-luvulla työhommissa olin vuorotteluperiaatteella, kun vanhemmat kollegat (Juhani Keski-Petäjä ja Risto Lintilä) tekivät tehtaan takuulla työvuorot maakuntaviesteissä.

Ennen työhommia 1980-luvun alkupuolella tuli erinäisistä syistä vedettyä kaveriporukalla kolmen viestin putki Reisjärveltä 1982 Ylivieskaan 1984.

Aika oli tosiaan toinen, kun Haapajärven Autiorannalta pakkautui viestipäivän aamuna kolmi-nelihenkinen kööri allekirjoittaneen Fiat 127:n penkeille ja suuntasi kohti viestipaikkaa. Sen verran aika on nuorison viestiviehätystä syönyt, että tänä päivänä vapaaehtoisesti maakuntaviestikatsomoon tulevaa parikymppistä voi pitää satuolentona...

Silloin ei. Seurueen lukumäärää saattoi laskea neljästä kolmeen vain se, jos yhdellä jäsenellä pitkäksi venähtänyt loppiaisaatto vaikeutti ratkaisevasti aamuherätystä. Mehän ei ketään ooteltu. Joka myöhästyi, myöhästyi.

Reisjärvellä 1982 viesti onnistui vasta kolmannella yrityksellä. Pakkaset purivat tammikuussa pari yritystä, mutta maaliskuun lopulla natsasi. Reisjärven viestistä ei ihmeempiä muistikuvia jäänyt, mutta sen verran syttöjä tuli, että Toholampi 1983 pistettiin kalenteriin.

Se viesti jäi mieleen. Raakasti tuli lunta niskaan, tupaan, maastoon ja kaikkialle kesken kisan. Tupaan ehkä vertauskuvallisesti, mutta ymmärtänette kielikuvan. Mieleenpainuvan paljon enivei. Se taas aiheutti vaikeuksia hiihtäjien ja järjestäjien ohella seurueemme jäsen-Jounille, joka tuohon aikaan kulki kesättalvet nappaskengissä. Aikalaismuodin muistavat muistavat varmaan sellaiset harmaat, littanat nahkakengät, joissa nilkan korkeus oli olematon. Ei ihan toimivin ratkaisu Toholammilla loppiaisena 1983. Mutta tyylistä ei tingitä.

Ennen kotiinlähtöä sai muuten aika kinoksen lunta kolata myös Fiat 127:n päältä ennen kuin turkoosi väri alkoi paljastua.

Mutta mennään eteenpäin kuin Juti mestaruusjuhlissa.

Pedersören voittokulku osui 1980-luvulle. Johan Lindiä heiteltiin useassa viestissä voiton kunniaksi ilmaan.
Clas-Olav Slotte

Ylivieskassa 1984 tuli myös oltua paikalla todistamassa osanottajamäärältään kaikkien aikojen suurinta viestiä, kun 62 joukkuetta ratkoi paremmuuttaan keskustan tuntumassa. En ala väittelemään kaikkien aikojen yleisömääristä, mutta älyttömän paljon katsojia urheilukentän penkereillä oli. Tuosta viestistä muuten alkoi Pedersören voittokulku, kun Johan Lind pesi loppukirissä Haapajärven Juha Toivon.

Historian havinaakin viestissä oli, kun olympiavoittajat kohtasivat. Helena Takalo hiihti viimeisen ja Mika Myllylä ensimmäisen kerran maakuntaviestissä. Faktat tietysti tässäkin pilaavat hyvän tarinan, mutta täsmennetään silti: Myllylälle Ylivieska oli kolmas maakuntaviesti.

Henkilökohtaista osallistumisputkea oli tarkoitus jatkaa Kälviällä 1985, mutta väliin jäi. Pakkanen – ja terve järki – voitti viesti-innon. Muistan kyllä että viestiaamuna Autiorannalla soiteltiin seurueen kesken, että lähdetäänkö Kälviälle. Mittarit näyttivät -30 asteen tienoilla olevia lukemia, jotka lopulta todettiin liian haasteelliseksi eli mahottomiksi sekä omalle että Fiat 127:n toimintakyvylle.

Putki meni poikki toviksi, kun seuraavina vuosina loppiaiset tuli vietettyä Tamperehella opiskelijaelämän tai ainakin siihen valmistautumisen parissa.

Paluu maakuntaviestiladuille koitti Kannuksessa 1990. Lumipulan vuoksi viesti siirtyi helmikuulle. 3.2. Kitinkankaan maastossa tuli räntää ja vettä ja aikamoisessa sohjossa viestiä hiihdettiin. Maakuntaviestihistoriikki ”Rajatonta riemua” toteaa, että ”ajanotossa tosin oli suuria vaikeuksia”. Sanotaanko näin, että ilmaisu on armelias.

Pois se, että syyttäisin ketään, mutta ajanotto ja sitä myötä joukkueiden sijoitukset olivat sekaisin kuin ylioppilas vappuyönä. Tuloksia ja sijoituksia korjailtiin kesken kisan, välillä kisapaikalla kuuluteltiin hiihtäjiä tunnistamaan itsensä maalikamerakuvista ja sitärataa.

Vielä illan kähmässä Sauli Konttilalle oli langennut epäkiitollinen tehtävä tulla Kokkolaan urheilutoimitukseen kertomaan, että lehdistölle jaetut tulokset ovat muuten hyvät, mutta eivät pidä paikkaansa. Pitää tehdä korjauksia. Kun osuusvoittajan aika muuttuu ja muiden hiihtäjien ajat on ilmoitettu erotuksella voittajaan, nekin muuttuvat.

54 joukkuetta, 8 osuutta. 402 muutosta tuloksiin. Ja painokone oottaa valmiina sittemmin parkkipaikaksi muuttuneen Kosilan kirjapainokompleksin pohjoispäädyssä.

Pikku vikoja, heleppo korjata, sanoisi novellisti Joni Skiftesvik.

Muistan elävästi, ettei kollega Lintilä ollut ihan samaa mieltä kirjailija Skiftesvikin kanssa, kun sanansaattaja Konttila viestiä välitti.

Ei siinä, tekevälle sattuu. Ja aika tekee tehtävänsä. Kun liki 30 vuotta on tuostakin illasta jo aikaa, muistelo pelkästään naurattaa.

Todistettavasti Pedersöre voitti viestin. Tai oli ainakin ekana maalissa.

Mestari vauhdissa. Mika Myllylän menoa saatiin ihastella Kokkolassa vuonna 2000.
Jukka Lehojärvi

Vuosituhannen lopun viestit olivat aikaa, jolloin Haapajärven Mika Myllylästä kasvoi kansainvälinen tähti. Maakuntaviestit olivat Myllylän huippuvuosina käytännössä ainoa tilaisuus, jolloin hänen hiihtovauhtiaan pystyi omin silmin todistamaan. Kyllähän se aivan järkyttävän kovaa kulkua oli muidenkin kuin allekirjoittaneen mielestä.

– Olipa pohti viedä mennessään, vertaili kokkolalainen viestikonkari Leo Saario rekka-autojen synnyttämään ilmavirtaan Myllylän menoa ankkuriosuudella Halsualla 1994.

Tai Haapajärvellä 1998, kun kellokin tykkäsi Myllylän menosta: 12 kilometriä alle 20 minuuttiin. No, ehkä se osuuskin oli ilmoitettua lyhyempi.

Tällä kolmikolla riittää viestivoittoja. Matts Jakobsson (vas.), Robert Blomqvist ja Markus Nilsson ovat yhteensä 31 kertaa voittaneet maakuntaviestin.
Jukka Lehojärvi

Kun Sievissä edellisen kerran hiihdettiin maakuntaviestiä 2001, ei varmasti kukaan ainakaan ennen kisaa arvannut, millaista käsikirjoitusta oli tällä vuosituhannella luvassa. Uudenkaarlepyyn nuori joukkue tuli ns. puskista ja vei voiton 2001.

Ja voitti 2002, voitti 2003, voitti 2004, voitti 2005, voitti 2006, voitti 2007, voitti 2008, voitti 2009, voitti 2010, voitti 2011, voitti 2012, voitti 2013, voitti 2014, voitti 2015, voitti 2016.

Puuduttaako? Pakko myöntää, että viestin jälkikäteisiä kolumneja kirjoitellessa alkoivat kielikuvat olla vähissä siinä vuoden 2011 korvilla.

Pakko myös myöntää, että 2016 voiton jälkeen odottelin jo tyytyväisenä vuoden 2017 Vetelin viestiä. Otsikko oli nimittäin jo valmiina ja oikein ruotsiksi huutomerkillä ryyditettynä: Sjutton också!

Miten kävi? Haapajärvi voitti.

Sjutton också.

Niin, meinasi jo unohtua, se mieleenpainuvin viesti. Se oli 6.1. 1974 Haapajärvellä.

Oli eka kerta. Tässäkin tapauksessa mieleenpainuvin. Ronkaalan urheilukentällä oli kymmenvuotiaan mittapuulla valtavasti väkeä. Suurin ihmispaljous (8000 ja ehkä ylikin arvioi tuon ajan Keskipohjanmaa) mitä siihen ikään mennessä oli tullut koettua. Eikä paljon haitannut, ettei väenpaljouden keskeltä tai takaa hiihtäjiä juuri nähnyt.

Se oli aikaa, jota elettiin hetkessä eikä kännykän ruutua tuijotellen. Jäi siksi myös paremmin mieleen.

Sitä paitsi tuo maakuntaviesti oli ensimmäinen, jolloin allekirjoittanut esiintyi myös Keskipohjanmaan palstoilla. Viestin aluspäivänä Oksavan kyläkoulun johtajaopettaja Kalle Korhonen pakkasi 3.–4. luokan pojat Kleinbussiin ja ajoi kirkonkylälle maakuntaviestin lumetustalkoisiin. Juuri ennen kotimatkaa ryhmästä otettiin valokuva, joka yllättäen löytyi seuraavan päivän lehdestä. Kuvateksti kertoi, että ”Oksavalta asti olivat nämä koulupojat tulleet katsomaan Haapajärven keskustaan, missä vaiheessa järjestelyt ovat.”

Että katsomaan. Pää märkänä lapioitiin tuntitolokulla lunta latu-uralle Haapajärven jäällä ja Ronkaalan rantatörmällä.

Tulipa tuokin tieto nyt oikaistua.

Siinäpä tärkeimmät.

"Oksavalta asti olivat nämä koulupojat tulleet katsomaan Haapajärven keskustaan, missä vaiheessa järjestelyt ovat."
Markku Jokela

Lue myös:

Viestivoittoja, dramatiikkaa, oman kunnan menestystä – Lue, kun olympiavoittaja Helena Takalo ja seitsemän muuta maakuntaviestin liikuttamaa keskipohjalaista kertovat mieliinpainuvimmat viestimuistonsa

#

Kommentoi 0 Kommenttia

Kommentointi on vain tilaajille.

Juttua ei ole vielä kommentoitu.