Viihde

Kolumni: Muhkea ja muodokas – silti sopiva

Kuva:

Kirjoittaja on matkailu- ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin

Kyllä kyllä. Mitä sitä kiertelemään tai kaartelemaan, kiloja on kertynyt. Niitä tursuaa yli niin tisseistä kuin peräpäästä, kyljistä ja vatsasta puhumattakaan.

Lapsesta asti vartaloni on ollut pyöreä ja pehmeä, eikä muodoista ole ollut puutetta. Minua on haukuttu niin läskiksi kuin lihapullaksikin, mutta onnekseni minut on kilojeni lisäksi varustettu suhteellisen hyvällä itsetunnolla.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ilkeät sanat satuttavat, jos niille antaa valtaa satuttaa, mutta niistä ei oikeasti kannata välittää vaan uskoa omaan itseensä ja tekemiseensä siitä huolimatta että jollakin on pokkaa arvostella ulkonäköäsi. Ei pidä jättää menemättä johonkin hauskaan tapahtumaan tai vaikkapa uimahalliin vain sen takia että joku toinen on mulkero.

”Enpähän ainakaan ihan heti kuolisi nälkään jos joutuisin autiolle saarelle, kun on kerran vararavinnot mukana omasta takaa.”

Olen aina tykännyt liikkumisesta ja harrastanut enemmän tai vähemmän säännöllisesti jonkinmoista urheilua. Ylimääräisen rasvan lisäksi kehossani on asustanut aina myös ihan oikeita lihaksia. Sellaisia joilla jaksaa painaa rinkka selässä parikymmentä kilometriä päivässä tai tehdä raskasta fyysistä työtä vaikka koko päivän.

Mikään pikajuoksija räjähtävällä startilla en ole koskaan ollut, mutta kylläkin sellainen kestävä hölkyttelijä joka jaksaa ja jaksaa ja jatkaa ja jatkaa. Paremmin kuin duracell-pupu konsanaan.

Tämä on minulle ollut tärkeää, paljon tärkeämpää kuin ulkonäkö. Toki täytyy myöntää, että nuorempana olen kokeillut jos jonkinlaista pussikuuria ja dieettiä päästäkseni makkaroistani eroon, mutta todennut että kun ei, niin ei sitten.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Nyt kun ikää on tullut jo hieman teinivuosia enemmän, oppii hyväksymään ne makkaratkin osana itseään. Enpähän ainakaan ihan heti kuolisi nälkään jos joutuisin autiolle saarelle, kun on kerran vararavinnot mukana omasta takaa.

Tämän päivän yhteiskunnassa tosin valitettavan usein korostetaan – niin naisilla kuin miehilläkin – ulkoista olemusta ja pukeutumista. Sosiaalisessa mediassa suosiota keräävät juuri tietynlaiset kuvat ja kuvakulmat ja viimeisen päälle mietityt asukokonaisuudet.

Ystäväpiirissäni on kauniita ja ihania naisia, jotka murehtivat kilojaan ja vahtivat jatkuvasti mitä laittavat suuhunsa vaikka ovat itseasiassa ihan normaalipainon rajoissa.

Pitäisi aina muistaa, että perheelle ja ystäville me olemme silti aina maailman rakkaimpia ja sopivia juuri sellaisina kuin olemme ja onko muilla enää sitten edes väliä? Mikä sitäpaitsi on normaalipaino? Kuka sen määrittää? Onko minun normaalipainoni oikeasti sama kuin sinun, vaikka olen ihan erilainen ihminen muuten?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ymmärrän, että ylipainoon liittyvät terveydelliset seikat on otettava huomioon ja tarkoituksenani ei suinkaan ole kannustaa hankkimaan itselleen ehdoin tahdoin elintapasairauksia kuten korkeaa verenpainetta tai muuta vastaavaa. Toivoisin kuitenkin, että ihmiset oppisivat suhtautumaan omaan kehoonsa lämmöllä ja rakastaen, sillä ulkonäköstressi tai alituinen kehohäpeä ei tee hyvää kenellekään.

Kiloistani huolimatta olen silti kaunis, vähän muhkea kyllä juu, mutta kaunis. Enkä edelleenkään aio taipua yhteiskunnan luomiin mittasuhteisiin ja alkaa ajattelemaan itsestäni jotenkin huonompana tai rumempana kuin hoikemmat kanssasisareni.

Kauneus on minulle jotain muuta kuin kansikuvatyttöjen virheettömät meikit ja täydelliset vartalot. Kyllä, olen lihava, mutta tiedättekö, siitä huolimatta olen kyllä tosi ihana vaikka itse sanonkin ja toteanpa vielä, että minä olen hyvä näin, ihan paras minä, joka on olemassa! Ja niin olet sinäkin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä