Urheilu

Stanley Amuzie maailman kylmällä laidalla – Jaron nigerialaispuolustaja harjoittaa paraikaa ammattiaan eksoottisessa paikassa, mutta elää yhä unelmaansa

Kristian Sundqvist

Nigeriassa on 206 miljoonaa asukasta ja maassa näkee tänäkin vuonna päivänvalon enemmän lapsia kuin koko Euroopan unionissa. Maan pääkaupungin Lagosin väkiluvuksi listataan noin 21 miljoonaa, mutta arviot heittelevät jopa miljoonilla.

Stanley Amuzie syntyi tuossa megapoliksessa vuonna 1996. Vuoden 2020 maaliskuussa hän löysi itsensä Pietarsaaresta, josta ei yhtäkkiä enää päässyt matkustamaan oikein minnekään. Lagosissa on vuorokauden alin lämpötila maaliskuussa keskimäärin 26 astetta, Suomessa hieman viileämpää.

– Pysyttelin tiukasti sisätiloissa. Aluksi oli vain minä ja huoneeni ja ulkona oli hyvin kylmä, Amuzie kertoi työnantajansa FF Jaron lehdistötilaisuudessa maanantaina.

"Ihmiset ovat täällä ujoja eivätkä niin innokkaita tutustumaan, mutta tämä on ihan hyvä ja ystävällinen ympäristö."

Pressitilaisuudet kuuluvat ammattijalkapalloilijan arkeen Pietarsaaressakin, mutta eksoottisena täytyy täkäläisen elämänmenon yhä Amuzielle näyttäytyä. Toisaalta Jaro on tehnyt parhaansa kulttuurishokin pehmentämiseksi ja kun Pohjolan haalea kesäkin hetkeksi koitti, niin Amuzie polkee pitkin Jeppiksen katuja punaisella työsuhdepyörällään.

– Ihmiset ovat täällä ujoja eivätkä niin innokkaita tutustumaan, mutta tämä on ihan hyvä ja ystävällinen ympäristö olla, Amuzie pyöritteli.

Stanley Amuzie on kohtelias ammattilainen, mutta toisaalta väkisin toistuu kysymys siitä, mitä ihmettä hän Pietarsaaressa tekee.

Jo teininä suurten eurooppalaisseurojen kykyjenetsijöiden silmään osunut Amuzie, 24, on ehtinyt edustaa Afrikan jalkapallomahteihin lukeutuvaa kotimaataan kilpailullisissa A-maaotteluissa ja ollut italialaisen Serie A -jätin Sampdorian palkkalistoilla.

Onko taustalla pahoja loukkaantumisia tai sopeutumisongelmia? Moisista ei ole tietoa eikä sellaisia tarvitakaan, jotta Italian pääsarjaseuran organisaatiosta päätyisi parissa vuodessa Jaroon. Riittää, että kehitys ei ole aivan riittävän hyvää.

Suurimmasta osasta edes jonkun todellisen suurseuran kanssa aidon ammattilaissopimuksen solmivista nuorista ei koskaan tule sarjapelaajia kyseisessä liigassa.

– Sampdorialla oli neljä miestä kamppailemassa siitä yhdestä pelipaikasta, sanoi Amuzie Jaron toimiston kahvipöydässä.

Päästäkseen koskaan noin pitkälle oli Amuzien tarvinnut olla monessa vertailussa paras.

Ei maataan myös Rio de Janeiron olympialaisissa edustanut Amuzie voi olla tyytyväinen statukseensa Suomen kakkostason pelimiehenä. Eikä hän asiaa suoraan kysyttäessä pahemmin kiertele.

– Kyllä Jaro on minulle ponnahduslauta ("stepping stone"), mutta näen asian niin, että haluan tämän seuran nousevan ylöspäin, jolloin itse nousen siinä mukana.

Jarossa vallitsevaa henkeä Amuzie kehuukin vuolaasti ja näkee joukkueen nuoruuden lähinnä voimavarana.

– Olen vaikuttunut monista nuorista pelaajista ja me kuljemme yhdessä joukkueena. Emppu [maalivahti Emil Öhberg] ja Toro ovat sitten hyviä kokeneempia hahmoja nuorten tueksi.

Kohteliaita sanoja, joita taustansa puolesta tähtipelaajan statuksella seuraan tulleen ja vahvoilla otteilla kauden aloittaneen pelaajan ei olisi pakko lausua.

Matka Lagosista Pietarsaareen on ollut pitkä ja opettavainen, mutta Amuzie myöntää yhä elävänsä unelmaansa. Vain pikkuruinen osa ammattijalkapalloilijan urasta haaveilevista lapsista koskaan saavuttaa tavoitettaan.

Pietarsaarelaisjuniorit puolestaan voivat nähdä Stanley Amuziessa miehen, joka on urallaan kokenut asioita, joita kohti unelmat kurkottavat. A-maajoukkue ja kaikkein suurimmat liigat saattoivat Amuzielta jo karata, mutta suurempiin ympyröihin hän yhä aikoo palata.

Kuten mies itse viittaa ei voimakas panos Jaron auttamisessa liigaan olisi huono näyttö.