Paikallisuutiset

Pitkän kaavan kautta kirjailijaksi – valtaosan elämästään Pietarsaaressa asuneen Villy Lindfeltin esikoistrilleri julkaistaan elokuussa

Olipa kerran pietarsaarelainen poika, joka piti tarinoista. Raatihuonetta vastapäätä sijaitsi ahdas ja tunnelmallinen kirjasto, jonka toisen kerroksen aikuistenosastolta löytyneet Stephen Kingin romaanit poika ahmi innokkaasti.

ToinenVilly Lindfeltin suosikkipaikka löytyi Perämiehenkadulta.

– Muistan niitä aikoja, kun Kino Cityssä istuin ja juttelin elokuvista ja kävin hakemassa julisteita, kaikkea tällaista. Ja kun tultiin teini-ikään niin katseltiin Kingin kirjoille perustuneita kauhuleffoja sun muita ja ajeltiin VHS-nauhuri pyörän jopparilla kopioimaan elokuvia.

Monet osapuilleen samanikäiset – Lindfelt on syntynyt vuonna 1976 – pietarsaarelaiset jakavat tuollaiset sukupolvikokemukset, mutta hyvin harvasta on sittemmin tullut nimekkään kustantamon jännityskirjailija. Lindfeltin esikoisromaani Miltä tuntuu tappaa ilmestyy elokuussa Siltalan kustantamana.

"Ensin oli vain kirjan nimi, joka nousi mieleeni kun vielä asuimme Pietarsaaressa."

Kaikki alkoi silloin kauan sitten Pietarsaaressa.

– Hyvät tarinat kaikissa muodoissaan ovat vaikuttaneet. Olen sitten aina jäänyt miettimään, että mikä siinä oli se juttu, että miksi se tuntui noin hyvältä. Että miksi se kolahti.

Stephen King on määritellyt, että kirjallisuudesta nauttiakseen ei tarvitse olla kiinnostunut siitä, miten se syntyy. Kirjailijaksi itse aikovalle tällainen kiinnostus on aivan välttämätöntä.

Vaikka oikea asenne löytyi jo lapsena, niin kirjailijaksi kasvaminen otti aikansa.

– En voi sanoa että olisin päiväkodissa julistanut että minusta tulee kirjailija, itse asiassa edes muutama vuosi sitten en olisi uskonut. Mutta nyt kun taaksepäin katsoo, niin jotenkin tuntuu, että tämä oli tuloillaan.

Villy Lindfelt päätti yläasteen viimeisellä luokalla, että Etelänummen koulurakennus on nyt nähty ja jatkoi lukion sijaan kauppaoppilaitoksessa. Sieltä valmistuttuaan hän muutti Helsinkiin opiskelemaan lukien itsensä kauppatieteiden maisteriksi sekä oikeustieteiden kandidaatiksi.

Tie vei takaisin Pietarsaareen ja Lindfelt työskenteli kahdeksan vuotta Beamexilla. Kolmisen vuotta sitten Lindfeltin perhe palasi Helsinkiin, jossa Villy Lindfelt pyörittää lakitoimistoa.

Lienevätkö taustalla haastavissa opinnoissa ja työelämässä opitut lähestymistavat, mutta tarinoiden luomiseen kirjailija on valmistautunut huolellisesti ja pitkään.

– Kauppakorkea-aikoina lueskelin paljon kirjoja esimerkiksi elokuvatuottamisesta ja käsikirjoitusten tekemisestä, mutta en mennyt sitä askelta pidemmälle. Olen aina lukenut paljon siitä miten jotain tehtiin, miten asiat syntyvät.

Kauppakorkeakouluun mennessään Lindfelt haaveili elokuvatuottajan urasta.

– Minulla oli kavereita, jotka työskentelivät alalla. Sitten arkirealismin myötä tuli ajatus, että ehkä se elanto pitäisi vähän helpommalla yrittää hankkia.

Lindfelt tiedostaa, että romaanien kirjoittaminen tuo Suomessa harvalle suurenkaan kustantajan kirjailijalle kunnollista toimeentuloa. Toisaalta hän ei kiellä ajatelleensa alaa myös toimeentulon kautta.

– Taloudellinen menestys ei kuitenkaan voi olla tavoitteissa päällimmäisenä, vaan se saattaa tulla siinä ohessa.

Kun jokin asia on alitajunnassa ja tiedostetussakin mielessä kypsynyt kyllin kauan, niin näennäisesti pieni oivallus voi riittää pistämään ison pyörän liikkeelle.

– Ensin oli vain kirjan nimi, joka nousi mieleeni kun vielä asuimme Pietarsaaressa, Lindfelt muistelee.

Kun nimi alkoi kasvaa romaanin ideaksi oli selvää, että tavoitellun tuloksen olisi oltava ainakin omissa silmissä mieluisa.

– Halusin alusta asti kirjoittaa kirjan, jonka haluaisin itse lukea. Laadullisesti lopputulos on varmaankin paras, jos edes yksi lukija takuulla tykkää eli sinä itse.

Tyylilajin valinta ei ollut vaikea.

– Kyllähän kaikenlaista luen ja monenlaisia elokuvia katson, mutta kuitenkin jännityksen tunne on itselleni ollut se kaikista antoisin juttu. Niinpä jonkinlainen trilleri määrittyi yläotsikoksi. Sen alle on kuitenkin mahdollista mahduttaa esimerkiksi huumoria ja draamaakin.

Moni romaanikirjailijaksi haaveileva on päässyt pisteeseen, jossa kirjalla on nimi, tyylilaji ja epälukuinen määrä romaanin käsikirjoituksen ensimmäisen version tekstiä. Siihen homma tyssääkin.

Lindfeltin oivallus oli, että hän ei ryhtynyt kirjoittamaan päätä pahkaa.

– Tein ensin pitkään muistiinpanoja. Aloin kirjoittaa vasta kun koin, että minulla on tarpeeksi materiaalia.

Se toinenkaan tapa ei ole väärä, sillä Stephen King on kertonut kirjojensa kulkeneen usein suoraan ideasta käsikirjoitukseksi.

Käsikirjoituksen viimeinen eli kustantajalle lähetettäväkään versio ei ole vielä valmis romaani, vaan lopputulos syntyy kirjailijan ja kustannustalon yhteistyönä. Esikoiskirjailija on asialla ensimmäistä kertaa, mutta kustantajataholle prosessi on tuttu.

– Toki kirjailijan on syytä tehdä käsikirjoituksesta niin valmis kuin mahdollista.

Lindfeltin tapauksessa tämä tarkoitti prosessia, joka näyttäytyy suorastaan kivuliaan työläänä. Hän arvioi julkaistavan kirjan olevan ehkä kolmastoista versio käsikirjoituksesta ja jotkut kappaleet kirjoitettiin uusiksi toistasataa kertaa.

Tuolla tavalla tehdyssä kirjassa ei ole yhtään virkettä, joka ei olisi loppuun saakka hiottu ja mietitty.

Ottaen huomioon millä pedanttisuudella Lindfelt on romaaniinsa suhtautunut tulee eräs asia yllätyksenä. Hänelle kun selvisi vasta käsikirjoituksen valmistuttua miten mikroskooppinen osa kustantajille lähetetyistä teksteistä koskaan johtaa kustannussopimukseen.

Villy Lindfletin ja Siltalan välille sopimus syntyi ja mies liittyy äärimmäisen harvalukuiseen joukkoon. Suurimman osan elämästään Pietarsaaressa asuneita ja kaupallisesti kustannetun romaanin kirjoittaneita suomenkielisiä ei ole montaa.

Matka Pietarsaaren vanhan kirjaston hyllyiltä Helsingissä asuvaksi kirjailijaksi on ollut tavallaan pitkä, tavallaan ehkä ei. Loputtoman tuottelias Stephen King kun kirjoittaa edelleen ja on ainakin yhtä suosittu kuin 30 vuotta sitten. Kaappaisiko esikoiskirjailija autiolle saarelle muovikassillisen Kingin vanhempaa vai uudempaa tuotantoa?

– Ehkä vanhempaa, mutta jos saisin valita, niin ottaisin nykyään pussiini muita kirjailijoita kuin Kingiä.

Aikuisemman ikänsä kirjallisista esikuvista Lindfelt mainitsee Cormac McCarthyn. Yhdysvaltain arvostetuimpien modernin ajan kirjailijoiden joukkoon 2000-luvulla nousseen McCarthyn nyttemmin ylistetyin romaani Veren Ääriin myi ilmestymisaikoinaan 1980-luvulla vain 1500 kappaletta.

Havainto on esikoiskirjailijan näkökulmasta joko lohduttava tai sitten ei. Upeakaan romaani välttämättä ole heti myyntimenestys, mutta toisaalta kirja voidaan löytää myöhemminkin.