Paikallisuutiset

Kristian Sundqvistin kolumni: Kun kuravesi oli Suomessa kultaa ja maausko väkevää

”Yli Suomen liikkuu aikakauden henkäys. Se käy kautta surkastuneitten, väsyneitten niittyjen ja laihtuneittein peltojen. Tunkeutuu läpi vuosisataisten hongikkojen ja suhisee ennustaen. Vaikenee soissa ja rämeissä aivan kuin henkeä pidättäen kuunnellen.”

Noin alkaa Santeri Alkion romaani Patriarkka vuodelta 1916. Löysin kirjan ensipainoksen kotimme vintiltä ja sen lienee ostanut tätä taloa noihin aikoihin isännöinyt kansakoulunopettaja ja sivistysmies A. Leino Riippa.

Tiesin hämärästi, että Alkio oli paitsi maalaisliittolaisen eli sittemmin keskustalaisen liikkeen henkinen isä niin tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Yllätyksenä tuli hänen proosansa voima; lauseensa ja rytminsä korkea taso. Jos sietää vanhahtavan tyyliin ja muodon, niin Patriarkka on hieno lukukokemus.

Entä keskustapuolue? Se tarjosi eduskuntavaaleissa äänestäjien mielestä kaikkiaan yli 200 000 ääntä ja 18 edustajapaikkaa huonomman kokemuksen kuin neljä vuotta aiemmin. Niinpä puolueessa vaadittiin jo hyvissä ajoin ennen vaaleja paluuta alkiolaisille juurille.

Alkiolaisuuden korkeimpana ilmentymänä oli luojansa ja luonnon kanssa sovussa elävä pienviljelijäperhe.

Mitähän tuolla nykyään tarkoitetaan, jos konkreettisesti mitään? Vuosisataisia hongikkoja ei enää ole ainakaan täällä Etelä-Pohjanmaan järviseudulla ja soistakin merkittävä osa on kuivatettu. Peltoja onneksi yhä löytyy ja ne tuottavat hehtaaria kohti enemmän kuin Alkion aikoihin.

Alkiolaisuus on perinteisesti ymmärretty maahenkenä, jonka korkeimpana ilmentymänä on luojansa ja luonnon kanssa sovussa elävä pienviljelijäperhe. Kristillisyyden kera sopusoinnussa kuiskii voimakkaana pohjaviireenä myyttinen äitimaa, maaemo. Kaikki mikä tulee luonnosta ja kasvusta on kaunista, Patriarkassa pikkupoika loiskuttelee pelto-ojan ”kullanruskeaa vettä”.

Kykeneekö meidän aikakautemme palaamaan tuollaisiin tuntoihin ja tuollaiseen luontosuhteeseen saati, että moisen romanttisen mystiikan pohjalle saattaisi rakentaa suuren poliittisen puolueen menestystä?

Mikään ei olisi meikäläiselle mieluisampaa. Sitoudun tässä julkisesti keskustan elinikäiseksi äänestäjäksi, mikäli se noilta osin kykenisi kääntämään ajan suurta kelloa jos nyt ei sata niin edes viisikymmentä vuotta taaksepäin. Tämä toki sillä ehdottomalla edellytyksellä, että juuri minun itseni ei tarvitsisi omin käsin raataa pelloilla ja navetassa päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen nälän välttääkseni.

Alkiolainen ihanne-elämä oli kiinni maassa, joka ei ole vain ihana, kultainen ja kaunis, vaan myös kova, kylmä, vaativa sekä julma. Ei viljelijän tai karjatilallisen elämä todellakaan ole helppoa nykyäänkään, mutta menneeseen ei maaseudulla kukaan vakavissaan haikaile.

Veikkaan, että paluuta alkiolaisuuteen peräävät tarkoittavatkin lähinnä sitä, että keskustan johto edes osoittaisi välittävänsä. Väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä onnistui eduskuntavaalikampanjan julkisista esiintymisistä tärkeimmässä eli Ylen viimeisessä vaalitentissä olemaan kertaakaan mainitsematta maaseutua tai edes haja-asutusalueita. Tuo oli karmea virhe, olivat teemat mitkä hyvänsä.

Pietarsaari muuten on maantieteellis-poliittisesti vekkuli paikka: sitä ympäröi ensin ruotsinkielinen eli rkp:läinen maaseutu ja etelän suunnassa viimeisen rannikkoruotsalaisen kylän eli Lappforsin ohitettuaan saapuu keskustan valtakuntaan. Se voi olla meille kaupunkilaisille yllättävän vieras maailma.

Evijärvellä tämän nykyisen aikakauden surmanhenkäys on tappanut kaikki kyläkaupat ja niin paljon muutakin. Kylmiä tupia, synkkiäkin mietteitä. Ei Evijärvi kuitenkaan luovuttanut ole. Keskustaajamaan rajoittuvan Kniivilänlahden pohjukka esimerkiksi on juuri elävöitetty suorastaan nerokkaaksi viihtymis- ja liikunta-alueeksi tavalla, josta Pietarsaari voisi Vanhansatamanlahden osalta ottaa mallia.

Mutta se alkiolaisuus? Voit päätellä itse, tämän kalsean nykyajan hyviin puoliin nimittäin kuuluu, että moni asia löytyy internetistä. Niin myös Santeri Alkion Patriarkka, jonka joku on ladannut tarjolle pdf-tiedostona.