Paikallisuutiset

Päivi Jokitalon kolumni: Liikaa ymmärrystä?

”Eikö mistään enää voi suuttua, nyt kun on paremmin oppinut katsomaan asioita toisen ihmisen näkökulmasta?” Näin oli puuskahtanut tuttavan tuttava, joka taisi siis olla hieman tuohtunut harjaantumisestaan empatian taidossa. Siihenkö loppui mielensäpahoittamisen riemu, kun pystyy viimein näkemään tilanteet monesta suunnasta, muustakin kuin omastaan?

Menneinä vuosina kollega käynnisti kirjastoalalla itkutipaton tammikuu -teemakuukauden. Tarkoitus oli kuukauden ajan tarkastella itseään ja käytöstään kaikenlaisen narinan ja valituksen suhteen: onko tarpeen kitistä junista, jotka eivät kulje aikataulussa tai ihmisistä, jotka kailottavat kännykkään julkisilla paikoilla?

Voisiko sellaiset harminaiheet ohittaa, joille ei tilanteessa mitään voi ja joiden vakavuusaste ei ole kovin korkea.

Tämänvuotinen itkutipaton tuli ja meni, mutta kuten muitakin nenänvalkaisuviikkoja, tätäkin voi viettää kevytversiona pitkin vuotta.

Empaattinen yrittää ymmärtää ja hillitsee itsensä ainakin niin kauan kuin on ehtinyt pohtia tarkemmin omia tarkoitusperiään.

Jos haluaa lisätä harjoituksen vaikeuskerrointa, voi samalla kehittää empatiataitojaan ja mietiskellä asioita myös ärsyttävien lähimmäisten vinkkelistä.

Selkeäsanainen ja innostava aivotutkija Katri Saarikivi muistutti opettajien Educa-messuilla tammikuussa, että jokainen meistä pyrkii hyvään, omasta näkökulmastaan. Harva ajattelee aamulla, että tänään aion olla erityisen hankala, ikävä ja vastahankainen tyyppi, mokailen ja ärhentelen.

Äkäinen asiakas, kiukkuinen teini, ivalllinen FB-kommentti – mitä mahtaa olla reaktioiden takana?

Empatian käsite käsitetään välillä väärin ja sekoitetaan sympatiaan. Empaattisen ei tarvitse tykätä kaikista eikä ymmärrys tarkoita hyväksymistä eikä tiskirätin roolia.

Ymmärrys tarkoittaa ymmärrystä. Ymmärrys puolestaan voi lieventää omia äkkivääriä reaktioita ja auttaa ratkaisujen löytämisessä.

Empaattinen ymmärtää myös, että koululaisten ilmastolakossa on kyse nuorten näkökulmasta ja oikeutetusta reaktiosta tärkeisiin kysymyksiin ja aikuisten aiheuttamaan asiaintilaan.

Empaattinen ei kyseenalaista nuorten mielenilmausta omasta keski-ikäisestä vinkkelistään. Empaattinen ei mitätöi mielipiteitä, joita ei heti ymmärrä eikä vähättele asioita, jotka ovat tärkeitä muille ihmisille.

Empaattinen yrittää ymmärtää ja hillitsee itsensä ainakin niin kauan kuin on ehtinyt pohtia tarkemmin omia tarkoitusperiään.

Kukaan on tuskin tässä täysinoppinut, usein tuntee itsensä asiassa aivan vasta-alkajaksi, joten harjoitus on tarpeen.

Toisinaan kuulee epäilyjä siitä, että empaattinen ymmärtäjä ohittaa epäkohdat ja jättää puuttumatta niihin.

Miten asiat kehittyvät, jos kaikkea ymmärtää? No juuri sen ymmärtämisen avulla: eteenpäin menoa tapahtuu, kun näkee, mitä toinen ihminen tarvitsee.

Katri Saarikivi valaisi tätäkin mekanismia Educa-messuilla. Hänen mukaansa empatian, toisen asemaan asettumisen, herättely lisää luottamusta ihmisten välillä.

Lyhytkin vierailu toisen mielenmaisemassa – jopa sen miettiminen, tarttuuko vastapäätä istuva koehenkilö pöydällä olevaan banaaniin oikealla vai vasemmalla kädellä – kasvattaa luottamusta.

Luottamus puolestaan helpottaa yhteistyötä ja yhdessä toimimallahan asioita on helpompi muuttaa.