Kulttuuri
Pillit pussiin – tai ainakin melkein: Leif Strömbergin yli 30-vuotinen nuoriso-ohjaajan ura sai päätöksensä
Pietarsaari
Maanantai 4. maaliskuuta oliLeif Strömbergille viimeinen työpäivä. Yli 30 vuotta nuoriso-ohjaajana tuli täyteen, ja eläkepäivät alkoivat.
Strömberg on ”kasvattanut” useamman sukupolven verran nuoria ja lapsia Pietarsaaren nuorisotoimessa.
Tupakkamakasiinille oli järjestetty spontaania ohjelmaa, muun muassa lasten valmistama näytelmä, ex tempore -rapkeikka ja huuliharppusooloa eri-ikäisten vanhojen tuttujen toimesta.
”Passiivistahan nuoriso ei ole ollut koskaan, eikä tule varmaan olemaankaan.” Leif Strömberg eläkeläinen
Samalla Strömberg laittoi itse huuliharpun taskuun. Musisointia nuorten kanssa mies ei kuitenkaan jätä.
– Jään virallisesti eläkkeelle vasta 1. toukokuuta. Siihen saakka jatkan tätä lasten ja nuorten musiikkikerhoa, jota olen vetänyt yhdessä Kentsun (Kenneth Huumarsalon) kanssa.
Työnjako on ollut sellainen, että Strömberg on kouluttanut rumpujen, basson ja kitaran soittamiseen, Huumarsalo on vastannut kosketinosastosta.
Pietarsaaren nuorisotoimeen Leif Strömberg tuli 33-vuotiaana, aluksi nuoriso-ohjaajan ja vahtimestarin yhdistettyyn toimeen.
– Eli paljon asiaa yhdellä palkalla, hän naurahtaa.
Aiemmin sahalla ja sellutehtaalla työskennellyt mies ajautui nuorison pariin omien sanojensa mukaan sattumalta.
– Olin opiskellut Ruotsissa psykologiaa, sosiologiaa ja pedagogiikkaa pariinkin otteeseen. En saanut koskaan papereita valmiiksi. Sitten ajattelin, että nuorisoalalle on vain kahden vuoden koulutus, että tämähän tuntuu kivalta, ja että tässä pääsee nopeasti työelämään. Kyllähän tähän hommaan on sitten kasvanut, mutta aluksi tähän houkutti vain lyhyt koulutus.
Kolmessa vuosikymmenessä Leif Strömberg on nähnyt nuorissa muutoksen. Aluksi nuoret järjestivät bändi-iltoja ja muuta itse, ja ohjaajat lähinnä katselivat päältä.
– Passiivistahan nuoriso ei ole ollut koskaan, eikä tule varmaan olemaankaan. Mutta nyt heillä on vähän erilaiset jutut, enemmän sosiaalista mediaa ja tietokonejuttua. Sekin on omalla tavallaan hyvää, mutta ei oo ihan sitä samaa kuin alkuaikoina.
– Aika lailla saa ohjata ja jopa patistaakin, jos haluaa samanlaisia juttuja tekemään.
Nuorisotoimen suosiossa on pientä aaltoliikettä. Tupakkamakasiinilla käy Leif Strömbergin mukaan tällä hetkellä taas enemmän väkeä.
– Se vaihtelee eri aikoina, myös kieliryhmittäin. Välillä porukka on enemmän suomenkielistä, väliin ruotsinkielisempää. Mutta nyt on ollut mukavasti porukkaa liikkeellä.
Viimeisen työpäivän jälkeen hän ei aio tehdä mitään sen erikoisempaa:
– Aion elää tällaista tavallisen vanhemman ihmisen elämää. Tupakkamakasiinillakin voin joskus vierailla katselemassa, mitä täällä puuhataan.
Pentti Höri
