Paikallisuutiset

Itku kastelee muistojen siemeniä - "On vaikea selittää shokkia jonka lähimmäisen yllättävä kuolema aiheuttaa".

Surun ensimmäinen vuosi on takana. Isosiskonsa menettänyt Camilla Fagerholm availi yhteistä muistojen kirjaa näyttelyksi.

Pietarsaari

Itku auttaa surussa, tietääCamilla Fagerholm. Kasteleehan se samalla muistojen siemeniä. Kirjoitetut sanat ja puhuminenkin vievät surutyössä eteenpäin, mutta tarpeeksi vahvan superlatiivin 40-vuotias pitkän linjan taiteentekijä kokee löytävänsä vain pensselistä ja kynästä.

Surun ensimmäinen vuosi on takana, nyt voi jo vähän hengittää ja mikä tärkeämpää; availla muistojen kirjoja. Muistolle oikeutta tekevien tuokiokuvien poiminen taulujen aiheiksi oli hankalin vaihe, yhteistä matkaakin kun oli takana kokonainen ihmiselämä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Samoihin raameihin Camilla Fagerholm kokosi kaksitoista pientä kuvaa akryylitekniikalla - yksi vuoden jokaista kuukautta kohden. Ne kertovat jaetuista hetkistä ja kaikesta siitäkin, mikä kaksi vuotta vanhemmalle Monica-isosiskolle oli ollut elämässä tärkeää. Tammikuuta symboloi reunastaan sirpaloitunut sydän. Helmikuun kohdalla enkeli jo lähettää linnun vapauteen, kohti taivaan suurinta ja loistavinta tähteä. Suurella sydämellä sisko elikin henkisesti, mutta kehossa sydän petti.

Jos juoksee karkuun, tunteet tavoittavat ennemmin tai myöhemmin kun elämä ympärillä hiljenee.

– On vaikea selittää shokkia jonka lähimmäisen yllättävä kuolema aiheuttaa, Fagerholm kokee. Jos hän yrittäisi, niin hän voisi sanoa vaikkapa, että kun läheinen tempaistaan pois elämästä kesken kaiken, se on pitkään epätodelliselta tuntuva isku jonnekin syvälle, sydämen taakse, minkä jälkeen jää haamusärky tykyttämään.

– Täysin käsittämätöntä miten isosisko, tytär, täti, ystävä oli äkkiä poissa, muistelee Fagerholm surun ensikosketusta 2. helmikuuta 2018.

Pienellä näyttelyllä kaupunginkirjastossa on suuri viesti. Se on yhden, liian varhain katkenneen elämän näkyväksi tekemistä sekä pikkusiskon henkilökohtainen tulkinta kaikesta siitä, mistä isosisko piti eläessään maan päällä. Kuvat raameissa viestivät mm. rakkaudesta matkustamiseen, valokuvaamiseen, luontokappaleisiin ja ylipäätään siihen, että on elossa. Pilke silmässä Camilla Fagerholm pohtii isosiskon menevän kaasu pohjassa "taivaassakin". Hän näet ajattelee lohdullisesti, että kuolema katkaisee vain fyysisen ilmaisun, että elämä jatkuu toisella puolella, että henki on ikuinen.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Välillä tunnen myös hänen läsnäolonsa vahvasti ja vaistoan joistakin pienistä asioista, että "moi sisko". Se tuntuu hyvältä.

Heti alussa Camilla Fagerholm päätti, ettei tuhlaa kallisarvoista aikaa syyttämällä elämää sen epäreiluudesta.

– Uskon, että hänen aikansa oli täynnä. Jostain käsittämättömästä syystä oli hänen vuoronsa lähteä, vain 41-vuotiaana.

– Olimme perheemme ainoina lapsina läheiset, aikuisiälläkin pidimme monista samoista asioista kuten matkustelusta, tatuoinneista ja eläimistä. Hän tosin rakasti hämähäkkejäkin, minä taas pelkäsin, mutta opin pitämään niistä kun jouduin huolehtimaan hänen tarantella-vanhuksestaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Siitä iloitsen, että ehdimme ottaa sisko-tatuoinnit.

Onnellisesta hetkestä muistuttaa sydän nilkassa. Toisen muisto elää iholla myös sudenkorentona, jonka hän otti jälkeenpäin.

Ajatus siitäkin, että oli se, joka sai olla toisen kanssa tämän viimeiset hetket, lämmittää muistona mielessä.

– Olimme käyneet elokuvissa ja viestittelimme siinä vielä kotoa käsin. Sitten tuli tieto sydämen pettämisestä. Viikon tajuttomuuden jälkeen hän oli poissa.

Surun ensimmäinen vuosi -näyttelyn työt syntyivät lyhyessä ajassa, kuukaudessa, mutta takanahan oli sisäinen prosessointi jo lähes vuoden ajalta.

– Tämä pitää tehdä, ajattelin tammikuussa. Istuin alas ja rupesin töihin.

– Taiteellisesti työskentely tuntui helpolta, olihan kaikki valmiina sisällä odottamassa oven avautumista. Enemmän mietin, tuleeko töistä sisällöllisesti hyviä. Olen erittäin itsekriittinen ja se ominaisuus vain korostui omaa siskoani käsittelevää näyttelyä kootessa. Jälkiviisaasti ajateltuna teosten merkitystä olisi varmaan voinut avata katsojalle laatimalla oheen kirjallisia tekstejä, mikä jäi kuitenkin kiireessä tekemättä, kertoo Camilla Fagerholm.

Edellisen näyttelyn hän piti niin ikään kirjastossa toissavuonna, tai se oli yhteinen Tim-pojan kanssa, joka oli tuolloin vasta viisivuotias.

– Poika piti epäreiluna sitä, että vaan mamma saa pitää näyttelyn, vaikka hänkin piirtää paljon, Fagerholm naurahtaa.

Työtä Camilla Fagerholm pitää hyvänä lääkkeenä surijalle. On jotain mihin on pakko keskittyä. Koulutukseltaan hän on kampaaja, mutta siivous- ja veneala on tullut tutummaksi. Tällä hetkellä kokoaikatyö löytyy Angelican grillistä.

– Vuoron hiljennyttyä tulee hetkiä, jolloin muistot nousevat pintaan. Otan ne vastaan. Jos juoksee karkuun, tunteet tavoittavat ennemmin tai myöhemmin kun elämä ympärillä hiljenee. Tapahtunut on mielessäni vielä tuoreena asiana, mutta kuluneen vuoden aikana olen ehtinyt saada siihen etäisyyttä työstämisen ja irtipäästämisen kautta. Menetyksen kanssa oppii elämään. Eihän ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Puhun paljon kavereiden kanssa ja he jaksavat kuunnella, hän kiittää.

Läheisen kuolema saa omankin elämän näyttäytymään toisessa valossa kun mieleen on hiipinyt ajatus siitä, etteihän huomista ole luvattu kenellekään.

– Olen oppinut elämään vähän kuin viimeistä päivää. Teen juttuja, joista tulee hyvä olo. Asiat ovat hyvin, kaikilla tavoilla. On ilo tulla töihin, minulla on perhe, lapsi, koira ja pitkä lista siitä, mitä teen - vesiskootterilla ajelusta kuumailmapallolentoon ja helikopterikyytiin.

Kesän korvalla äiti lähtee poikansa kanssa ottamaan mittaa seikkailuradasta.

ps@pietarsaarensanomat.fi

Camilla Fagerholm, 40

Piirtänyt ja maalannut pienestä asti, piirtää ja suunnittelee myös tatuointeja. Pitänyt useita näyttelyjä.

Esillä teoksia Pietarsaaren kaupunginkirjastossa näyttelyssä "Surun ensimmäinen vuosi", isosiskon muistolle.

Perhe: 7-vuotias Tim-poika, koira.

Kiinnostuksen kohteita: matkustaminen, kokea asioita kuumailmapallolennosta helikopterikyytiin.

Kotipaikka: Pietarsaari.

Työpaikka: Angelican grilli.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä