Paikallisuutiset

Pelastuskoiraoppilaat vauhdissa Maskenissa: Kymmenkunta koirakkoa erikoistuu kadonneiden etsintään

Asukkaista tyhjennetyn ja purkutuomion täytäntöönpanoa odottavan kerrostalo Maskenin autio parkkipaikka alkaa yllättäen täyttyä autoista.

Pihalla jaetaan huomioliivejä tulijoille. Useimmilla on koira mukanaan.

Maalimieheksi valikoituu Pännäisissä asuvaTom Häll.Veijo Nurmela ohjeistaa:

– Voit avata sen palkkiokupin valmiiksi ja pitää sitä jalan alla. Kun koira haukkuu hyvin, minä tulen ja sanon että voit palkita.

”Karkea arvio omasta kokemuksesta on, että hyvän pelastuskoiran tekeminen kestää kolme vuotta.” Veijo Nurmela

Harjoituksissa koira palkitaan yleensä nameilla tai leluilla.

– Jos palkkaa aletaan kaivamaan taskusta, niin koiralle tulee äkkiä sellainen olo, että missä se on, anna jo. Sitten koira voi ruveta raapimaan, ja sitä se ei saa tehdä, Nurmela selvittää.

Masken tekee viimeisiä palveluksiaan pelastuskoirakoulutuksen eteen. Pietarsaaren seudun harrastajat ovat saaneet autiosta kiinteistöstä kolme rappua harjoituskäyttöönsä.

Tom Häll katoaa talon labyrinttimaisen kellarin uumeniin. Veijo Nurmelan Kiira, 6-vuotias dobermanni, jää muiden tavoin ulos odottelemaan komentoa.

– Hae ukko, Nurmela kehottaa lopulta.

Kiira syöksyy töihinsä. Riuskasti liikkuva koira säntäilee käytävillä, huoneissa ja komeroissa. Kadonnut on löydettävä.

Pelastuskoira tekee työn kuonollaan, jopa näkemisen kustannuksella.

– Joskus kohde voi maata keskellä huoneen lattiaa, mutta hänestä lähtevä haju voi olla voimakkaampi vaikka seinän vieressä, Nurmela kertoo.

Kellarin sokkeloisuus sotkee hieman Kiiran pasmoja. Kestää muutaman minuutin, ennen kuin oikea komero ja mies löytyvät. Haukku kiirii.

Palkka tulee kuin Manulle illallinen ja tehtävä on suoritettu.

Pietarsaaren seudulla on koulutettu pelastuskoiria reilun vuoden ajan. Toimintaa koordinoi seudun vapaaehtoinen pelastuspalvelu, Vapepa.

Sitä johtaaHåkan Johansson Pedersörestä.

– Kadonneiden etsintöjä on suunnilleen yhdestä kolmeen vuosittain Pietarsaaren, Pedersören, Luodon ja Uudenkaarlepyyn alueella. Tänä vuonna on ollut yksi etsintä ja pari–kolme hälytystä, jotka on laitettu poikki, kun etsittävä ihminen on ehtinyt jo löytyä, Johansson kertoo.

Parisenkymmentä vuotta toimineella alueen Vapepa-ryhmällä on noin 300 jäsentä. Heitä tulee erilaisten harrastusten parista, kuten suunnistajista, metsästäjistä, lumikelkkaryhmästä, moottorivarjoliitäjistä, martoista, eri kyläryhmistä ja ensiapuryhmästä.

Pietarsaaren seudun kennelseura ja sen palveluskoirajaosto on myös mukana toiminnassa.

Toistaiseksi Pietarsaaren seudun Vapepa ei ole käyttänyt koiria etsintätehtävissään. Tilanne saattaa muuttua, sillä koulutuksessa on nyt noin kymmenen koirakkoa.

Etelä-Suomesta Pietarsaareen töihin muuttanut Veijo Nurmela vetää koulutusta yhdessä kennelseuran Karin Westerlundin kanssa. Nurmelalla on pitkä omakohtainen kokemus pelastuskoiratoiminnasta, samoin Westerlundilla palveluskoirapuolelta.

– Itselläni on ollut kaksi tutkinnon suorittanutta pelastuskoiraa. Kiira on kolmas, mutta vasta koulutuksessa, Nurmela kertoo.

Pelastuskoiran koulutus ja tutkinto ovat vaativia. Toiminta tapahtuu sekä Palveluskoiraliiton että Pelastuskoiraliiton alaisuudessa.

Tällä haavaa Suomessa on Palveluskoiraliiton puolella 63 ja Pelastuskoiraliitossa 118 virallisesti tehtävään hyväksyttyä koiraa. Molemmissa liitoissa vaatimukset ja kokeet ovat yhtenevät.

Koirakon on suoritettava hyväksytysti tietyt kokeet, joiden jälkeen seuraa viranomais- eli alan kielellä virtatarkastus. Siinä on mukana myös muun muassa poliisi. Sitä ennen koiraa ei saa käyttää kadonneiden etsintöihin.

– Koulutuksen kesto riippuu ohjaajan aktiivisuudesta ja koiran ominaisuuksista. Karkea arvio omasta kokemuksesta on, että hyvän pelastuskoiran tekeminen kestää kolme vuotta.

Pelastuskoiran toimessa rodulla ei ole niin suurta väliä. Pienetkin kelpaavat, jos ominaisuudet muuten natsaavat.

– Koiran pitää olla tottelevainen ja sosiaalinen, se ei saa olla aggressiivinen ihmisiä tai muita koiria kohtaan. Se ei voi pelätä erilaisia alustoja, ja sillä on oltava hyvä suhde ohjaajaansa. Koiralla ja ohjaajalla pitää olla myös hyvä kunto. Etsinnät saattavat kestää monta tuntia, Veijo Nurmela selvittää.

– Jos koiralta loppuu kunto, siltä loppuu myös pää. Se ei enää jaksa keskittyä tehtäväänsä.

Ähtäriläissyntyinen Veijo Nurmela muutti aikoinaan Turun seudulle ja liittyi siellä pelastuskoiraharrastajiin. Pietarsaareen muutettuaan hän sai kuulla Vapepan aikeista aloittaa koulutustoiminta, joten kokemus veti luontevasti mukaan.

– Edelleen on se into tuolla selkärangassa, kun tätä on niin kauan tehnyt.

Nurmela laskee olleensa noin 25 kertaa tositoimissa koirineen. Useimmiten etsinnät ovat jääneet tuloksettomiksi, siitä pääsyystä, että koirakoille osoitettu alue on ollut väärä. Kateissa ollut on löytynyt toisaalta.

– Kaksi kertaa meidän koiraryhmämme on löytänyt etsittävän elossa, kerran vainajana.

Erikoistuminen kuuluu pelastuskoiratoiminnan luonteeseen. Koiria voi kouluttaa jälki-, haku-, raunio- tai tunnistustehtäviin.

Vaikka Masken nykytilassaan viekin ajatukset raunioihin, siitä ei kuitenkaan tällä kertaa ole kyse.

– Suomen oloissa rauniokoirille ei ole tarpeeksi tarvetta. Muistuu mieleen yksi tapaus, jossa Jyväskylässä lumen painosta sortuneen jäähallin raunioilla kävivät kaverit koirineen tarkistamassa, ettei alle ollut jäänyt ketään.

Maskenissa harjoitellaan rakennusetsintää. Veijo Nurmela on ollut mukana sellaisessa. Porilaiselta tehtaalta pääsi kemikaalivuoto, joka johti läheisen kerrostalon evakuointiin.

Viranomaiset pyysivät pelastuskoirat avuksi tarkistamaan, että taloon ei ollut jäänyt ketään.

– Yksin kotona olevat lapset saattavat peloissaan piiloutua vaikka tiskikaappeihin ja komeroihin.

Koirien koulutukseen tarvitaan harjoittelualueita. Tyhjä kerrostalo on erinomainen tarkoitukseen. Harrastajilla olisi tarvetta enempiinkin harjoituskohteisiin.

– Tarvitsisimme tyhjillään tai miksei käytössäkin olevia rakennuksia ja halleja, samoin metsä- ja maa-alueita jäljestämistä varten.

Myös maastoharjoituksiin tarvitaan maanomistajan sekä metsästysseuran lupa, mikäli maat on vuokrattu metsästäjille.

Autiotalot ja pihapiirit tulisivat myös tarpeeseen.

– Niissä voi harjoitella lähietsintää, mikä on yleensä ensimmäinen toimenpide henkilön, esimerkiksi muistisairaan, jouduttua kateisiin. Jälkikoira kiertää 200–300 metrin säteellä ja tarkistaa, lähteekö alueelta hajujälkeä pois, Nurmela kertoo.

Löydettyään kohteen koira voi ilmoittaa siitä haukulla. Aina tämä ei ole käyttökelpoisin tapa.

– Jos ollaan mäkisessä maastossa ja käy esimerkiksi kova tuuli, muutaman sadan metrin päässä olevan koiran haukku ei välttämättä kuulu ohjaajalle asti.

Koulutuksessa on myös rullakoiria. Siinä koiran pantaan ripustetaan roikkumaan rulla, ja kun se löytää kohteen, se nappaa rullan suuhunsa ja juoksee ohjaajan luokse. Siitä tämä tietää, että etsittävä on löytynyt, ja koira opastaa ohjaajan takaisin löytöpaikalle.

– Rullakoira on hyvä myös tilanteissa, joissa etsittävä pelkää koiria ja niiden haukuntaa.

ps@pietarsaarensanomat.fi

Kouluttaja