Viihde
Herraseurasta kansan miesten olohuoneeksi: Pietarsaaren Klubi 60 vuoden ikään
Pietarsaari
Keväällä 1958 joukko pietarsaarelaisia suomenkielisiä herramiehiä tuumasi, että olisi hyvä perustaa kerho, jossa luetaan sanomalehtiä ja nautitaan tuikku konjakkia, poissa muiden silmistä.
Syntyi Pietarsaaren Suomalainen Klubi, joka siis nyt on saavuttanut 60 vuoden iän. Perustajajäsenet ovat jo manan majoilla, ja nimikin on lyhentynyt Pietarsaaren Klubiksi.
Samalla jäsenistö on uusiutunut edustamaan enemmän keskivertopietarsaarelaista.
”Koskaan emme ole pyytäneet kaupungilta penniäkään avustuksia. Periaatepäätös on, että niitä ei haeta.” Kimmo Tyni
Alkuaikoina klubin jäsenyys viesti yhteiskunnallisesta statuksesta ja paksusta tilipussista.
– Jo vuotuinen jäsenmaksu oli korkea, Klubin kunniapuheenjohtajaTimo Koivu tietää.
Hän liittyi klubiin 1990-luvun lopulla. Tuolloin kokoonnuttiin vielä Kaupunginhotellin tiloissa, kuten oli tehty alusta asti.
– Käytössä oli kaksi huonetta, joista toisessa oli biljardipöytä ja toisessa kokoustila. Vuokrakin pysyi kohtuullisena vielä, Koivu kertoo.
Suomalaisen Klubin olo kävi ahtaammaksi kohti vuosituhannen vaihdetta. Hotellin omistajat halusivat ensin toisen huoneen yöpyjien käyttöön, sittemmin hotellivieraille mahdollisuuden pelata Klubin pöydällä. Tämä sai porukan katselemaan uutta kortteeria.
Vaihtoehtoja katsastettiin. Oli entistä pubia hautausmaan kulmalla ja suljettua kauppaa Maskenin edustalla. Mikään ei oikein natsannut.
Lopulta nykyinen kerhotila löytyi kaupungin entisen kirjaston toisesta kerroksesta, joka palveli talossa olleen ravintolan varastona.
– Pidettiin pikakokous ja päätettiin, että vuokraamme tämän. Saisimme kolmen kuukauden vuokran anteeksi, jos rakentaisimme yhden keskeneräisen seinän valmiiksi.
Koska tilaa oli äkkiä 150 neliötä, paikalle mahtui myös joidenkin klubilaisten omistuksessa ollut toinen biljardipöytä. Nyt pöytiä on jo neljä.
Hetken päästä tilanne muuttui. Tilan omistaja Arsenal ilmoitti, että yrittäjät olivat kiinnostuneita huoneistosta. Jos klubilaiset haluaisivat ostaa sen alta pois, asia olisi sillä selvä.
– Mentiin pankkiin ja johtokunnan jäsenet laittoivat nimen takauspaperiin. Velan takaisinmaksu sujui niin hyvin, että seuraavana keväänä pankki ilmoitti, että nimet poistuvat paperista.
Sopivasti 60-vuotisjuhlan kunniaksi viimeinen erä lainasta on nyt syksyllä maksettu pois.
Pietarsaaren Klubi kaivaa rahat toimintaansa jäsenten taskuista, mutta ulkopuoleltakin sitä on mahdollista saada.
– Vuonna 2007 rupesimme pitämään valtakunnallisia kaisakilpailuja täällä kolme–neljä kertaa vuodessa, joista saatiin rahaa. Iltamat ovat jäsenille omakustanteisia. Ja pelimaksuilla eletään muuten, puheenjohtajaKimmo Tyni kertoo.
– Koskaan emme ole pyytäneet kaupungilta penniäkään avustuksia. Periaatepäätös on, että niitä ei haeta. Jos emme pärjää, myymme tilan pois.
Klubilla ei ole sen kummempaa poliittista, ideologista eikä muutakaan agendaa.
– Vanhassa jäsenkirjassa luki jotakin suomenkielisten asioiden eteenpäinviemisestä, mutta nykyään meillä on jopa ruotsinkielisiä jäseniä, Timo Koivu toteaa.
– Teemme myös yhteistyötä ruotsinkielisen klubin kanssa. Järjestämme yhteisiä kisoja, ja molemmat ovat tervetulleita toistensa tiloihin. Tyni sanoo.
Yksi kriteeri ei ole muuttunut – Klubiin ei edelleenkään oteta naisjäseniä.
– Tämä on sääntöjen mukaan miesten klubi. Mutta eilen viimeksi täällä oli naisia pelaamassa, ja kylässä he voivat käydä aivan vapaasti.
Tällä haavaa Pietarsaaren Klubi on velaton, ja kaisa- ja snookerpöydätkin on remontoitu priimakuntoon.
– Pietarista asti kävivät miehet laittamassa kaisapöydät kuntoon, kun Suomesta ei osaamista löydy. Kaikki laitettiin uusiksi, Tyni kertoo.
Klubilaisten määrä on vajentunut tätä nykyä reiluun kahteen kymmeneen, kun parhaimmillaan jäseniä on ollut puolensataa. Luonnollisen ja muun poistuman tilalle on tullut väkeä harvakseltaan.
– Jatkon kannalta pitäisi mielellään saada lisää väkeä. Kun välillä oli tiukkaa rahasta, jouduimme nostamaan kynnystä ja liittymismaksutkin olivat korkeampia. Nythän niistäkin voidaan pikku hiljaa joustaa, kun talous ei ole enää niin tiukalla.
Klubin 60-vuotisjuhlassa lauantaina kaupunginmuseon johtaja Carola Sundqvist esitteli aivan keskellä kaupunkia sijaitsevan talon ja korttelin historiaa.
Talo on rakennettu ennen viime sotia. Siinä toimi Central-ravintola ja hotelli, kunnes kaupunginkirjasto muutti tiloihin 1970-luvun alussa.
Kirjasto muutti naapuriin, niin sanottuun Deposita-rakennukseen vuosituhannen vaihteessa.
Pentti Höri
puheenjohtaja
Viihde
