Paikallisuutiset
Kerhopäivä on paras päivä
Osallistujien määrä on vähentynyt, mutta Lehtisen perhe on suomalaisen seurakunnan kerhojen suurkuluttaja. – Kerhotoiminta tarjoaa laadukasta varhaiskasvatusta, kokee äiti, Anniina Lehtinen.
Pirkko Högkulla
Pietarsaari
Seurakuntakeskuksen automaattiovet ovat kuin väkivahvaa magneettia pikkuiselle Saaralle. Ne vetävät yksivuotiasta puoleensa sitä tahtia, että äitiä,Anniina Lehtistä alkaa jo vähän kaduttaa etuajassa tuleminen perhekerhoon. Onneksi Mervi Lindbergin pää ilmestyy pian kerhohuoneen ovesta aulan toiselta puolelta eikä taaperoa tarvitse erikseen houkutella lähtemään tutun lastenohjaajan suuntaan.
Lehtisen perheen vanhemmat lapset, 5-vuotias Aaron ja 3-vuotias Nooa, ovat samaan aikaan suomalaisen seurakunnan päiväkerhossa Kirkkorannalla. Pojat käyvätkin päiväkerhoa maksimimäärän, neljänä päivänä viikossa, tiistaisin ja torstaisin Kirkkorannalla, maanantaisin ja perjantaisin seurakuntakeskuksessa. Tavallisesti päiväkerhoissa ollaan kahtena päivänä viikossa. Lehtisille tarjottiin kuitenkin tuplamäärää kun mukaan ilmoitettuja lapsia oli aiempaa vähemmän. Kato on käynyt myös koululaisille suunnatussa iltapäiväkerhossa, jossa ryhmien määrä jäi kahteen perinteisen kolmen sijaan.
Tämä ei suoralta kädeltä yllätä Anniina Lehtistä, joka sanoo huomanneensakin suomenkielisten määrän vähentymisen kaupungissa.
– Kaksikielisyys on rikkaus ja elämä kaksikielisessä ympäristössä monimuotoisempaa. Joten hienoahan se olisi, jos kumpikin kieliryhmä saisi palveluja omalla äidinkielellä, ei sitä käy kieltäminenkään. Itse olen sairaanhoitaja ja koen, että jo työni puolesta minun täytyy osata ruotsia. Kielen osalta en siis ole pulassa, osaan ja pärjään. Ymmärrän kuitenkin, että joku muu voi olla.
Terveyskeskuksessa joutuu Lehtisen mielestä usein puhumaan ruotsia, kävi sitten omalla asialla tai lasten kanssa.
– Ruotsi tulee luukulla minulla kyllä aina ensimmäisenä oletuksena, automaattisesti, hän huomaa.
Kotiäidiksi 31-vuotias Anniina Lehtinen jäi ensimmäisen lapsen syntymän myötä, viisi vuotta sitten. Esikoinen aloitti seurakunnan päiväkerhossa heti kun ikää oli riittävästi, kolmivuotiaana.
Vanhemmalle ja lapselle suunnattua perhekerhoa Lehtinen puolestaan kuvaa matalan kynnyksen paikaksi, josta löytyy leikkikavereita lapselle, juttuseuraa aikuiselle, sisältöä arkeen, rytmiä päivään.
– Perhe- ja päiväkerhot tarjoavat ennen kaikkea laadukasta varhaiskasvatusta, Lehtinen kokee.
Muualle hän ei paljasjalkaisena pietarsaarelaisena haluaisi aivan heti muuttaa.
– Kummatkin ollaan Juhon kanssa täällä synnytty ja kasvettu. Hyvin viihdytään. Täällä on hyvä asua. "Oma" aika on ollut niin kauan paussilla, että on äkkiä vaikea nimetä, mitä sillä tekisin. Uimassa kyllä käyn aina kun kerkiän - eli harvoin, mutta niinä hetkinä kiitän kun kaupungissa on oma hieno uimahalli.
Osallistujien määrä perhekerhoissa vaihtelee muutamasta aina kolmeenkymmeneen, laskeskelee Mervi Lindberg. Tarkkaa lukua ei pidetä, sillä mukaan ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Paikalle voi tulla vanhempi, isovanhempi tai vaikkapa perhepäivähoitaja yhdessä lapsen tai lasten kanssa. Toinenkin perhekerho pyörii, torstaisin Isokatu 5:ssä.
Tiistaina perhekerhossa seukkiksella viihtyi lähes kymmenen lasta äidin tai hoitajan kanssa. Saara-taapero nautti sydämen kyllyydestä avarasta tilasta, missä pääsi pienilläkin jaloilla pinkomaan äitiä pakoon aina kun tämän silmä vähääkään vältti. Välillä pikkuinen pysähtyi leikkimään, nukuttamaan nukkevauvaa vaunuissa ja ihmettelemään kauniisti kiiltävää paistinpannua. Miten hyvä muuten, ettei täällä ole automaattiovia, kiitteli Anniina Lehtinen hymyssäsuin.
Pirkko Högkulla
Paikallisuutiset
