Paikallisuutiset

Tutustumiskäyntejä Kemijärven evakkoja vastaanottaneissa kodeissa Purmolla

Purmolaiset vastaanottivat ja majoittivat yli 1 000 evakkoa syksyllä 1944.

Reilu vuosi sitten kesäkuussa 2022 toteutui Purmon seudulla asuvien matka Kemijärvelle. Kuten tunnettua, purmolaiset vastaanottivat syksyllä 1944 noin 1160 evakkoa seuraavista Kemijärven kylistä: Tapionniemi, Vuostimo, Oinas ja Kaakkurivaara. Evakot toivat mukanaan myös runsain määrin karjaa, minkä järjestelyn purmolaiset hallitsivat taidokkaasti.

Evakuointi määrättiin tilanteessa, missä Neuvostoliitto vaati Suomea ajamaan saksalaiset sotilaat pois Pohjois-Suomesta hyvin lyhyessä ajassa. Aikaa sekä lähtijöille että vastaanottajille oli muutama tunti.

Minulla oli onni olla mukana Kemijärvellä tuossa tapaamisessa, joka oli järjestetty purmolaisten ja evakoiden sekä heidän jälkeläisten välillä.

Meille tuli mieluisana yllätyksenä se, että Purmossa toimivat yhdistykset olivat koonneet rekisterin ja haastatteluiden pohjalta tiedot siitä, missä ja kenen luona kukin perhe oli tuolloin asunut. Nämä tiedot kirjoitti ylös Majvor Westström, mistä suuri kiitos hänelle.

Tapasin Vuostimossa myös Carina Lasénin, jonka kanssa olemme pitäneet yhteyttä. Hän on täydentänyt aktiivisesti tietojamme selvittämällä asioita niiden purmolaisten kanssa, jotka vielä muistavat tuon 10 kuukauden jakson (1944 - 45) tapahtumia.

Tuona aikana paikalliset ja evakot loivat ystävyyssuhteita, jotka saattoivat kestää vielä kotiinpaluun jälkeen. Carinan vanhemmat tutustuivat lapsina Purmossa mm. Bertta Heikkiseen, hänen sisaruksiinsa ja Korkalon perhekuntiin, joiden kanssa Carinan perhe piti yhteyttä ja perheet vierailivat toistensa luona puolin ja toisin.

Ystävyys on jatkunut myös seuraavassa polvessa ja luonnollisesti tapaaminen onnistui myös viimekesäisen retken yhteydessä. Bertta asuu edelleen Kemijärvellä ja hän täyttää ensi vuonna 90 vuotta.

Kun kutsu kävi tulla Purmoon, oli siihen helppo vastata myöntävästi. Heinäkuisena maanantaina kuljin saman matkan kuin evakot aikanaan Kaakkurivaaran lapsuuskodistani Pännäisten asemalle. Aseman nimi oli oli nyt tosin muuttunut Pietarsaari-Pedersöreksi. Tämä junamatka sujui totta totisesti viihtyisämmin ja nopeammin kuin tuona syksynä 79 vuotta sitten.

Carina vastaanotti minut viihtyisään kotiinsa ja siitä alkoi kolmen päivän tiivis ohjelma. Aikomuksemme oli käydä niissä taloissa ja paikoissa, joissa läheiset ja tutut olivat saaneet paikan ja turvan asua.

Joka kodissa, johon menimme, oli sanomattoman lämmin ja ystävällinen vastaanotto. Oli liikuttavaa kuulla muisteluita niiltä, jotka olivat olleet lapsina tapahtumien keskipisteessä.

Saimme tavata juuri 100 vuotta täyttäneen Gerda Holmstenin, joka totesi heti alussa, että ”ei olisi ikinä uskonut, että voi vielä puristaa kättä Kemijärveltä tuleen evakon jälkeläisen kanssa”.

Gerda muisti kirkkaasti mummini Hildan ämpäreineen ja enoni Kalevin, joka elää ja asuu Siuntiossa. Nuorena tyttönä Gerda oli ollut järjestämässä 3-henkiselle Heikkisen perheelle tilat asuttavaan kuntoon omassa pihapiirissä ”maailman parhaassa paikassa” Kornjärvellä.

Samoin Eugen Nymanin kotitalosta oli luovutettu tilavampi puoli äitini Annikki Talvensaaren 7-henkiselle perheelle. Eugen muisti vielä lintujen nimet suomeksi, jotka hän oli oppinut suomalaisilta kavereilta.

Täällä kuulin myös seurustelutarinan tätini Sirkan ja Östmanin nuorukaisen välillä. Yhteiset tanssireissut tapahtuivat polkupyörällä ja nuorimies oli todennut, että ”hänen kanssaan voisin ajaa vaikka maailman ympäri”. Tätini palasi kuitenkin kotiin, mutta menehtyi tuberkuloosiin 38-vuotiaana.

Isäni Aarno Kaakkurivaaran perhe tuli aluksi Artur Lasénin talon pihapiiriin. He saivat aika pian muuttaa vastarakennettuun taloon, minkä Alina Finnberg luovutti heille siirtyen itse asumaan tien toisella puolella olevaan sukulaistaloon.

Tähän muuttoon oli todennäköisesti syynä se, että ukkini Aapo Kaakkurivaara oli Ylikylän Osuuskassan kassanhoitaja ja hoiti evakoiden pankkiasiat. Kassakaappikin oli tuotu Kemijärveltä ja sen paikan saimme nyt nähdä talossa asuvan Henry Finnbergin luona.

Purmolaisia tavatessa ja sen seutuja katsellessa en ihmettele ollenkaan, että kotiseutuni ihmiset muistelevat olosuhteista huolimatta evakkoaikaansa hyvänä aikana.

Saimme vierailla myös kodeissa, joihin oli vastaanotettu tuntemiani perheitä kotiseudulta. Kävimme Mats Källmanin luona Källbackassa, jossa asui naapuriperhe Kaakkurivaara, Olof Nymanin luona Lillbyssä, jossa asui sukulaisperhe Niemelä ja S. Edfeltin luona Ejdessä, jossa asui perhe Talvensaari. Näissä paikoissa oli jäljellä vielä se talo puuliesineen, missä perhe asui.

Viimeisenä iltana tapasimme Kurt Eklundin ja hänen vaimonsa Barbron Finnvistissä. Kurtin mummolassa Källbackassa oli asunut Lampelan perhe. Tässä perheessä on elossa useita veljiä, jotka muistavat evakkoajan. He ilahtuivat tavattomasti kuullessaan terveiset Purmosta.

Näiden vierailujen lisäksi tutustuimme Majvor Westströmin opastuksella Purmon kotiseutumuseoon, joka oli kiinnostava.

Purmolaisia tavatessa ja sen seutuja katsellessa en ihmettele ollenkaan, että kotiseutuni ihmiset muistelevat olosuhteista huolimatta evakkoaikaansa hyvänä aikana.

Huolimatta siitä, että purmolaiset joutuivat järjestämään omat olosuhteensa kiireisesti uusiksi keskellä syystöitä, he ottivat tuntemattomat tulijat vastaan lähimmäisinä.

Kaunis kiitos kaikille teille, joiden luona kävimme ja joita tapasimme.