Performanssi aitojen keskellä

Risk Rusk Situation #1/2017. Esitys Rusk-festivaalilla Campus Allegrossa 25.11.

Anni Saari

Campus Allegron pienemmässä aulatilassa on korkeita turva-aitoja. Ne muodostavat häkkejä, joita valaisevat melkein tuskallisen kirkkaat lamput. Turva-aitojen väliin jää käytäviä, jossa yleisö saa seisoa. Guillermo Galindo komentaa megafonilla esiintyjät yksi kerrallaan yhteen häkeistä. He jättävät vuorotellen passinsa laatikkoon ja pukeutuvat valkoiseen haalariin. Pian yksilöllisyys on menetetty.

Rusk-festivaalin tämän vuoden taiteilija Guillermo Galindo työskentelee monialaisesti taiteen kentällä mm. musiikin, äänitaiteen ja performanssin alalla. Pääosin Meksikossa ja USA:ssa toimiva taiteilija saapui Pietarsaareen viikkoa ennen esitystä, jonka hän toteutti Novian opiskelijoiden kanssa. Novian kuvataidelinjan lehtori Albert Braun kertoi ennen performanssin alkua, että esityksen teemoja on kuitenkin käsitelty Galindon ja opiskelijoiden kanssa jo pitkään. Kyse on rajoista, rajojen ylittämisestä. Nykyisin eletään tietoverkkojen ansiosta täysin rajattomassa maailmassa, jossa ajatukset ja ideat kulkevat nopeammin ja nopeammin. Samaan aikaan ollaan menossa kohti sulkeutumista, aivan fyysisiäkin muureja.

Esitys jatkuu Campus Allegron aulassa niin, että esiintyjät jaetaan kolmeen ryhmään ja kolmeen eri häkkiin. Yksi ryhmä alkaa soittaa eräänlaisilla nuijilla rytmiä turva-aitaan liitettyihin pahvilevyihin. Toinen ryhmä liittyy mukaan harjaamalla teräsharjoilla toisen häkin seinän metallilevyihin. Kolmas ryhmä laitetaan polvilleen sahaamaan häkin pienoja. Häkkien seinät on mikitetty, joten tuloksena on mielenkiintoinen äänikudos. Kaikkien esiintyjien ilmeet ovat mekaanisia, alistuneita, tunteettomia.

Puolen tunnin mittaisessa esityksessä Galindo toimi johtajana, joka käskytti esiintyjät siirtymään paikasta toiseen ja antoi heille ohjeet äänen tuottamiseksi kussakin paikassa. Sitä tehtiin eri keinoin, iskemisen lisäksi esimerkiksi vetämällä jouhia häkkien pienojen välissä. Voimakkaimmassa kohtauksessa esiintyjät löivät häkkien seiniä ruisleivillä.

Risk Rusk Situation #1/2017 on hieno esitys. Vaikka se on voimakkaasti kantaaottava, siinä ei ollut aggressiota eikä vihaa. Onhan siinä kontrastia, kun osa yleisöstä seuraa esitystä kuohuviinilasi kädessä, mutta häkkien asettelun ansiosta siitä ei syntynyt me vastaan te -asetelmaa. Se, että yleisö on häkkien keskellä, toi enemmänkin tunteen, että tässä tilanteessa ollaan kaikki yhdessä. Se korostui esityksen lopussa, jossa yksi ryhmä alkoi äkkiä laulaa. Hiljaa, vähän epävarmasti, jokainen omaa säveltään. Neljä ääntä – vai sittenkin yksi yhteinen, inhimillinen sointu?

Kommentit

Uutisella ei ole vielä yhtään kommentteja
Kommentoidaksesi ole hyvä ja
kirjaudu sisään