|
TOIMITUS: JOURNALISTIN OHJEET 2011
Journalistin ohjeet ovat joukkoviestinnän itsesääntelyn perusta.
Niihin on kiteytetty journalistien ja julkaisijoiden näkemys siitä,
millaisten eettisten periaatteiden mukaan he haluavat suomalaisen
joukkoviestinnän toimivan.
Julkisen sanan neuvosto JSN on ohjeiden tulkitsija ja erotuomari.
Sille voi tehdä kantelun jokainen, joka haluaa asiantuntevan tulkinnan
siitä, onko mediassa toimittu vastoin hyvää journalistista tapaa. JSN
voi myös ottaa kantaa pyrkimyksiin rajoittaa sanan- ja julkaisemisen
vapautta.
Journalistin ohjeet on vahvistettu Julkisen sanan neuvoston
kannatusyhdistyksessä, joka edustaa itsesääntelyyn sitoutuneita
journalistien ja julkaisijoiden yhteisöjä sekä JSN:n perussopimuksen
erikseen allekirjoittaneita joukkoviestimiä. Journalistin ohjeilla on
siten käytännössä koko joukkoviestintäalan hyväksyntä ja tuki. Se
antaa suomalaiselle itsesääntelylle vahvan perustan.
Ohjeet on hyväksytty Julkisen sanan neuvoston kannatusyhdistyksen
kokouksessa 16.12.2010. Ne astuivat voimaan 1.1.2011.
JOHDANTO
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä
journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja
ja mielipiteitä.
Näiden ohjeiden tavoitteena on tukea sananvapauden vastuullista
käyttämistä joukkoviestimissä ja edistää ammattieettistä keskustelua.
Ohjeet koskevat kaikkea journalistista työtä. Ne on laadittu vain alan
itsesääntelyä varten. Ohjeita ei ole tarkoitettu käytettäviksi rikos-
tai vahingonkorvausvastuun perusteena.
AMMATILLINEN ASEMA
1. Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen
ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa
tapahtuu.
2. Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä
journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa
luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.
3. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus torjua painostus tai
houkuttelu, jolla yritetään ohjata, estää tai rajoittaa
tiedonvälitystä.
4. Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä
käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen
mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat
vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
5. Journalistilla on mahdollisuus kieltäytyä tehtävistä, jotka ovat
ristiriidassa lain, henkilökohtaisen vakaumuksen tai ammattietiikan
kanssa.
6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen
omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys
lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
7. Myös toisen työtä käytettäessä on noudatettava hyvää tapaa. Lähde
on mainittava, kun käytetään toisen julkaisemia tietoja.
TIETOJEN HANKKIMINEN JA JULKAISEMINEN
8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
9. Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa
ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos
yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää,
journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös
tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin ? myös silloin kun ne
on aikaisemmin julkaistu.
11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja
sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää
harhaanjohtavasti.
12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää
se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla
hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
13. Uutisen voi julkaista rajallistenkin tietojen perusteella.
Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta
tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun
saakka.
14. Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja
luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen
kanssa on sovittu.
Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu
erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata
yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen
luotettavuus on varmistettu.
15. Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille,
myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä
kate.
16. Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä
selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
HAASTATELTAVAN JA HAASTATTELIJAN OIKEUDET
17. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa
asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös
kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä.
Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu
julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
18. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista
on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa.
Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä
saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
19. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain,
jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin
olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.
VIRHEEN KORJAUS JA OMA KANNANOTTO
20. Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen
toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe
on alun perin ollut.
21. Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon
toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin
kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus
esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
22. Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin
kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla
jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen
oma kannanottonsa.
23. Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman
nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.
24. Tavanomainen kulttuurikritiikki, poliittinen, taloudellinen tai
yhteiskunnallinen arviointi sekä vastaavan muun mielipiteen
esittäminen ei kuitenkaan synnytä oikeutta kannanottoon.
25. Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä
neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi,
olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.
YKSITYINEN JA JULKINEN
26. Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää,
kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta
tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin
asiaankuulumattomasti tai halventavasti.
27. Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi
julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on
poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on
otettava huomioon myös kuvia käytettäessä.
28. Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten
uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava
hienotunteisuutta.
29. Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa
ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta.
30. Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon
yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole
julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun
käsitellään alaikäisiä koskevia asioita.
31. Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi
julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi
kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden
paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen.
32. Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla
varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä.
33. Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä
pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen
uhrin.
34. Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei
sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.
35. Jos tutkintapyynnöstä, syytteestä tai tuomiosta on julkaistu
uutinen, asiaa on mahdollisuuksien mukaan seurattava loppuun saakka.
Oikeudenkäynnin aikana ei pidä asiattomasti pyrkiä vaikuttamaan
tuomioistuimen ratkaisuihin eikä ottaa ennakolta kantaa syyllisyyteen.
|